Guinness for Strength

HUOM! Tämä on vakava blastaus (ei sisällä tapaamme mukaisesti “hauskasti” kirjoitettua tekstiä)

A: Reilut 6 viikkoa on nyt vierähtänyt Irlannissa ja still going strong. Älyttömän suuria erojahan ei täällä asumisella ole jos vertaa Suomeen. Se on kyllä tullut selväksi, että jos Suomesta muuttaa ulkomaille, niin ei pidä eikä saa olettaa että asiat toimivat samalla tavalla kuin rakkailla kotikonnuilla pohjoisessa. Aika ajoin kuitenkin pistää mietityttämään paikallisten toimintatavat tietyissä asioissa. Muutamakin asia täällä on kerennyt aiheuttamaan harmaita hiuksia molemmille. Lievästi suutuspäissään on tullut tituleerattua tätä erihienoa paikkaa jopa kehitysmaaksi. Asiathan ei ole elämää suurempia, eikä välttämättä edes huonompia ratkaisuja kuin Suomessa. Kuitenkin, jos on tottunut tiettyihin toimintatapoihin niin uudet asiat pistävät monen “maan matosen” pakan sekaisin, kun joutuu äkkiseltään omaksumaan uusia asioita. Tässä muutama esimerkki:

Hanat! Nimenomaan hanat! Niitä ei nimittäin ole yksi, vaan jostain kumman syystä lähes jokaisessa WC:ssä, keittiössä ja muilla paikoilla missä käsien pesua voi suorittaa on järestään kaksi hanaa. Oletettavasti kylmä ja lämmin vesi ei voi tulla samasta putkesta, joten molemmille on omansa. On siis vaihtoehtona polttaa kätensä tulikuumalla vedellä tai jäädyttää sormensa toisen hanan alla.

Pankit/Pankkipalvelut. Tähän mennessä ei varmaan kukaan ole voinut välttyä termeiltä Talouskriisi tai Eurokriisi. Ihmisiä irtisanotaan, suuret yhtiöt käyvät yhteistyöneuvotteluja ja median mukaan “kenenkään työpaikka ei ole taattu”. Välillä tuntuu, että ihmispoloja peloitellaan liiankin paljon. Aivan Kreikan, Portugalin tai Espanjan tasolle täällä ei ole pudottu (vielä) mutta kaikki tietävät, että ei tässä vuosituhatvaihteen kukoistuksen kokeneessa maassa paljoa hurraamista ole. Siksi ihmetyttääkin, että vielä tässä vaiheessa pankeilla on varaa valita asiakkaansa. Bank of Ireland, Permanent TSB, UlsterBank tai AIB eivät olleet kiinnostuneita avaamaan tiliä kenellekkään meistä, siis meille ketkä tulimme tänne töihin. Kyseessä ei suinkaan ole mikään lakipykälä vaan pankkien oma käytäntö millä saadaan pidettyä ns.turhat asiakkaat etäällä. Sillähän luonnollisesti ei ollut mitään merkitystä vaikka olisit tehny suurehkon talletuksen tilin avauksen yhteydessä. Tuntuu, että jossain on vähän menty harhaan jos pankki ei halua ottaa rahaa vastaan. Minkä takia ne alunperin muuten keksittiin?

Laskut. Omaan asuntoon muuttaessamme jouduimme tietenkin hoitamaan normaalit juoksevat asiat mitkä pitää aina tehdä. Sähkö/vesi sopimukset, vuokratakuu, TV/netti ja pantti sähköyhtiöön mikä oli suuruudeltaan 300 euroa, ihan niin kuin voisimme varastaa sähköä joten pantti pitää olla olemassa. Anyway,  kerta kenelläkään meistä ei ollut paikallista tiliä, niin jouduimme hoitamaan kyseisen laskun ns. vanhanaikaisesti ja menemään pankkiin. Pankkiin saapuessani tapasin entistäkin nyrpeämmän pankkivirkailijan, kuka naurahtaen kertoi, että eihän näitä laskuja pankeissa makseta! Onnekseen hän melkein samaan hengenvetoon neuvoi suuntaamaan virastoon missä lasku voitaisiin hoitaa ihan vanhanaikaisesti. Muistutuksen sana. Irlantilaisiin pankkeihin ei saa viedä rahaa tiliä avatessa tahi laskuja maksaessa.

A: Kaikkihan täällä ei suinkaan ole huonommin kotimaahan verrattuna. Esimerkkinä seuraava: Elokuussa kun päätin että seuraava asuinpaikkani tulisi olemaan Irlanti, halusin hoitaa asiat sille tolalle että ei tarvisi huolehtia asioista Suomessa. Jotta kaikki mahdolliset ja mahdottomat asiat saatiin siihen jamaan, että pystyisin levollisin mielin suuntaamaan kohti Guinnesin luvattua maata, piti käydä pyörähtämässä virastoissa “muutaman” kerran. Alla taulukko mikäli muistan kaikki käynnit oikein.

Kela 8 käyntiä
Työvoimatoimisto 4 käyntiä
Verotoimisto 4 käyntiä
Metalliliitto 2 käyntiä

Yllämainittu virastorulianssi alko jo loppuviimein huvittaa sen verran, että meinasin heittää kirveksen kaivoon vai miten sitä sanotaan. Vähän jopa jännitti, että miten hankala täällä on saada sitten arkiset asiat rullaamaan. Kerta olemme EU-maassa meille kuuluvat samat etuudet täällä kuin Suomessakin. Toisin sanoen jos sairastumme tai jäämme työttömäksi tai muuta vastaavaa, yhteiskunta huolehtii meistä samanlailla kuin kotonakin. Ajattelin, että jos systeemi toimii samalla tavalla kuin suomessa, pitää täällä hoitaa samanlainen virastorumba heti alkuunsa, toisin kävi. Suomessa on Kela, Työvoimatoimisto, Verotoimisto ja Sosiaalitoimisto erikseen niin täällä tuntuu olevan yksi talo missä hoidat kaikki asiat kerralla. Siis täh, miksei tätä ole ymmärrety suomessa? Olen siis koko tänä aikana jotunut asioimaan yhdessä ainoassa talossa jos jokin on mieltä askarruttanut. Siinä siis yksi esimerkki mikä näin muutaman viikon asustelun jälkeen tuntuu toimivan paremmin kuin suomessa.

J: Antti ihmettelee palvelun tasoa ja heiluu tämmösissä kuteissa kaupungilla.